Kiipeilyseinä

Kissoille hankittiin keväällä uusi kiipeilykaluste. Kiipeilypuun uusiminen oli ollut suunnitteilla jo pidempään, mutta sopivaa ei ollut löytynyt. Meillä oli ennestään saksalaisen KatzenDekon kolmihaarainen kiipeilykompleksi, joka oli kyllä osoittautunut laadukkaaksi ja käytössä kestäväksi, mutta oli myös isokokoinen ja sisustuksessa raskas ja hallitseva. Lisäksi löytyi saman valmistajan tynnyrimallinen torni sekä kotimaisen Catmaxin valmistama raapimapoiju. Näiden lisäksi kissoilla oli vielä mm. aaltopahvisia raapimalautoja. Jonkinlaista järkiperäistämistä ja yhdenmukaistamista kalusteisiin oli siis toiveissa. 

Suosin mielelläni kotimaisia valmistajia, joten olin aika ajoin katsellut Catmaxin tuotteita. Niitä on usealla tuttavalla, jotka pääsääntöisesti suosittelevat ja kehuvat tuotteiden kestävyyttä sekä kissojen mieltymystä niihin. Omiin silmiini nämä puut ovat ulkonäöltään vähän liian krouveja, enkä ollut vielä päätynyt sellaista hankkimaan. Markkinoille oli tullut myös uusi valmistaja Kissapuu, mutta itseäni häiritsi näiden tuotannossa omasta mielestäni liian silmiinpistävä yhdennäköisyys Catmaxin tuotteiden kanssa.

Viime syksynä kaverini näytti kissanäyttelystä saamaansa esitettä uudenlaisesta, myöskin kotimaisesta kiipeilykalusteesta: erikokoisista elementtikappaleista rakentuvasta kiipeilyseinästä. Tuote oli tullut markkinoille viime vuonna. Valmistaja Ananimalabin kotisivulla oli kuvattuna valmiita kokonaisuuksia, mutta niistä oli vaikea saada hyvää käsitystä kuvan perusteella. Kierrätyskorissa oli kuitenkin myynnissä edullisia osia, ja niinpä tilasin meille kahdella kympillä kokeeksi yhden elementtikappaleen: suoran 20*100 cm mittaisen raapimalaudan. Kappale sopi erinomaisesti olohuoneen ikkunalaudalle, jossa kissat syksyllä mielellään lämmittelivät patterin yläpuolella. Elementit kiinnitetään kaksipuoleisella teipillä kiinnittyvillä tarranauhoilla, joten ikkunalaudalla lauta pysyikin hyvin kiinni. Suhtauduin kyllä varsin epäilevästi siihen, että kappaleet pysyisivät tarroilla seinässä kiinni, etenkin kun meillä kulutus ja vauhti on ajoittain varsin kovaa.

Tilauksen yhteydessä olin liittynyt firman postituslistalle, ja ennen pitkää sähköpostiin tulikin tarjous, johon tarttumista en pitkäksi aikaa jäänyt miettimään. Niinpä kohta meille oli tilattu ja tulossa oma kiipeilyseinä. Toimitukseen ei kulunut pitkää aikaa, vaan jo viikon sisällä lähetys oli noudettavissa läheiseltä R-kioskilta. Ensimmäiseksi pakkauksessa yllätti sen pieni koko: olin kuvitellut saavani vähintään kaksi toimitetun kokoista pakkausta, mutta paketti oli pakattu hyvin tehokkaasti ja mahtui hyvin henkilöautoon. Se oli myös melko kevyt, joten naisvoimin sen sai helposti kuljetettua kotiin ja sisälle asti. 

Tässä kohtaa oli sitten viimeistään hyvä lukea myös asennusohjeet, ja kävikin ilmi, että tarranauhat kiinnitetään lämpöaktivoituvalla teipillä, joten pitävyys olisi aiemmin luulemaani lujempaa. Meillä seinä, johon kappaleet kiinnitettiin, on maalattu kiviseinä. Kappaleet sommiteltiin ensin paikoilleen ja sitten irrotettiin siten, että tarranauhan seinän puoleiset osat jäivät kiinni seinään. Nämä kuumennettiin silitysraudalla leivinpaperin läpi. Samoin jos kappaleita myöhemmin haluaa siirtää ja kiinnityksiä pitää irrottaa, ne kuumennetaan ensin, jotta irtoavat sitten kiinnityspinnasta. Yritin irrottaa ja suoristaa myttyyn mennyttä teippiä, mutta se lohkaisi maalipintaa mukaansa jo ennen kuumennustakin. Kiinnityspinta on siis tosiaan pitävä. Toisaalta tarrakiinnityksessä palojen asennuksella pystyy myös ainakin vähän korjaamaan mahdollisia vinoon menneitä liimauksia, joten ihan pienet virheet asennuksessa eivät haittaa. Kappaleiden paikkoja voi myös vaihtaa, mikä meilläkin on tehty siinä vaiheessa, kun pennut alkavat kiipeillä seinällä. 

Yksi neljästä aikuisesta kissasta, Irina, oli alusta asti mukana asennustöissä. Se myös ensimmäisenä valtasi itselleen vakiopaikan ylimmän tason tunnelista, joka onkin ollut sen lempipaikka siitä lähtien. Muut kissat eivät asennustöihin osallistuneet: Iines kävi vilkaisemassa minun ja Irinan hääräämistä, mutta ei itse alkanut kääriä hihojaan, vaan päätti odottaa, kunnes työ olisi valmis ja jälki arvioitavissa. Alla oli muutama päivä aikaisemmin saanut pentuja, joten se ei ennättänyt apuun, vaikka avonaisesta ovesta pentujensa luota seurailikin tapahtumia. Lilla puolestaan oli tuolloin vielä hämmentynyt pentujen syntymästä ja muuttanut sen vuoksi vaatekaappiin asumaan, eikä tämäkään puuhastelu vielä saanut sitä esiin. Asennukseen kului aikaa alle tunti, eikä kummoisiakaan työkaluja tarvittu: apuna oli vatupassi ja silitysrauta.

Seinä on ollut aika kovilla, kun kissat juoksevat kirjaimellisesti pitkin seiniä, mutta toistaiseksi ei  ongelmia kiinnitysten pitävyydessä ole ilmennyt. Tilasin myöhemmin myös nurkkapaalun, joka on pyöreä seinän ulkokulmaan kiinnitettävä elementti. Myös se osoittautui suosituksi kiipeilypaikaksi, mutta sen kiinnitystä pitää vielä tarkistaa: paaluelementti kiinnitetään seinään koko toisen pitkän sivun pituudelta, mutta siitä huolimatta se etenkin isoimpien kissojen, tai muuten vauhdikkaammassa kiipeilyssä heiluu.

Kaiken kaikkiaan olen ollut seinäkalusteisiin tyytyväinen: kokonaisuus on hillityn tyylikäs ja eleetön kissakaluste. Seinään kiinnitettävä kaluste ei myöskään vie lattiatilaa, ja materiaali pehmentää tilan akustiikkaa. Väreissä on valikoimaa, joten sen yhdistäminen monenlaiseen sisustukseen onnistuu. Verkkokaupan alekorissa on ajoittain erilaisia kierrätystuotteita tarjouksessa, joten melko pienelläkin rahalla pääsee tuotetta kokeilemaan. Elementtejä voi myös tilata yksittäin, joten pieneenkin tilaan löytää sopivan ratkaisun. Vanhan kolmirunkoisen kiipeilytelineen pystyin muutamalla varaosalla muokkaamaan yhdeksi yksirunkoiseksi kattoon asti ulottuvaksi kiipeilypuuksi, joten sisustukseen tuli lopulta hieman lisää toivottua keveyttä, ja asuntoon tilaa kissojen kiipeily- ja majailumahdollisuuksia vähentämättä.

Syksymmällä tilattiin vielä pari uutta seinälle kiinnitettävää DoubleStep-kappaletta sekä Kiddo-tunnelia. Metrin korkuiset DoubleStepit ovat meillä vähän tarpeettoman korkeat, vaikkakin kyllä näyttävän näköiset. Kiddot ovat kovassa käytössä juoksuleikkien yhteydessä, ja saattaa niihin joku aina välillä nukahtaakin.

Teksti on julkaistu osittain Venäjänsinisemme-lehdessä 2/2018.