Tutustu kissoihimme

Albergassa asuu neljä tyttökissaa: Alla, Iines, Irina ja Lilla. Sijoituksessa Helsingissä asuu Usva. Alla ja Iines tulivat ensimmäisinä kissoina yhtä matkaa sijoituskissoiksi ja saivat kasvattajilleen yhdet pentueet. Alla on kahden Albergan pentueen emo, Iines ei saanut enää muita pentuja. Irina on ensimmäisestä Albergan pentueesta, ja Lilla taas on Irinan pentu sen ainoasta pentueesta. Etäperheeseen kuuluvat tytöt Usva ja Siri sekä kollipoika Zoro.

maanantai 10. joulukuuta 2018

Kukkaruukkujen selviytymiskeinoja kissakodissa

Joulun lähestyessä olen intoutunut hankkimaan joulukukkia. Kissojen kanssa olen joutunut hyväksymään tosiasian, että ne syövät kukkani kumminkin. Enää on siis tehtävissä vain mitä pystyy vahinkojen minimoimiseksi. Ensimmäinen on tietysti se, että varmistetaan ettei kukista ole kissoille haittaa, eli ne eivät ole myrkyllisiä. Kukkavalinnoistani voi lukea lisää täältä. Toinen elämää helpottava asia olisi, että kissat eivät kaada kukkaruukkuja nurin ja multia maahan. Tässä on ollut tekemistä, ja on kokeiltukin muutamaa kikkaa.

Jotkut ovat kertoneet käyttävänsä sinitarraa kukkaruukkujen ja koriste-esineiden kiinnittämiseen alustaansa. Muitakin kiinnitysaineita on, mutta kannattaa miettiä, millaiseen alustaan aikoo esineitä kiinnittää, ja jääkö kiinnitysaineesta siihen jälkiä. Tilasin kokeeksi Kiinasta pieniä geelityynyjä, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus ilmeisesti olisi esineiden pitäminen paikallaan auton kojelaudalla. Jos siinä nyt jotakin pitää säilöä. Kokeilin yhteen alusruukkuun tällaista tyynyä, ja pinta jolle kiinnitettiin on lasinen pöytälevy. Geelityyny tuntui hyvin tarttuvalta, ja kukkaruukkukin pysyy hyvin paikallaan huolimatta sen pohjan epätasaisuudesta. Tyyny vaikutti kyllä siltä, että jos kiinnitettävä esine ei peitä sitä kokonaan, se keräisi itseensä pölyä ja roskaa.
Geelityynyllä on molemmin puolin tarttuva pinta

Toinen kiinantilaus on ollut seinään kiinnitettävät ruukkutelineet. Yhdessä telineessä on kaksi suojaruukkua, ja niitä voi pinota päällekkäin tai koota vierekkäin näyttäväksikin seinäksi. Haittapuolena on, että pitävä kiinnitys vaatii ruuvikiinnityksen. Kokeilin ensin pitävällä kaksipuolisella teipillä, mutta eihän sekään ihmeisiin pysty.

Ruukut voi kiinnittää päällekkäin kukkaseinäksi

Amppeli on sitten keino pitää kukat kissojen ulottumattomissa. Tai ainakin meillä, kun kissojen pahin liito-oravaikä on jo ohi, eivätkä ne enää viitsi katonrajassa hyppiä. Amppelissakin on yleensä hankaluutena se, että se vaatii kiinnityskoukun kattoon, tai muun ratkaisun. Meillä sattui olemaan edellisen asukkaan jäljiltä kaksi koukkua katossa, juuri sopivasti kesällä Biolanin outletista löytämälleni amppeliratkaisulle. Ilo-amppelissa on läpikuultava akryylilevy, jossa on kaksi reikää kukkaruukkuja varten. Levy kiinnitetään vaijerilla, ja niitäkin voi vaijerien pituutta säätämällä ripustaa useita päällekkäin. Meillä katossa roikkuu kaksi amppelia, eli neljä ruukkua. Ilo-sarjaan kuuluu altakastelu- sekä orkidearuukkuja, mutta amppelissa voi tietysti käyttää myös muita sopivan kokoisia ruukkuja.

Ruuviton ratkaisu kukkaruukkujen kiinnittämiseen on kotimainen Floreti-kukkateline. Se kiinnitetään ikkunankarmissa oleviin ikkuna-avaimen reikiin. Teline on valkoiseksi maalattua alumiinia, joten valkoisen ikkunankarmin yhteyteen se kiinnittyy melko huomaamattomasti. Pakkauksessa on mukana kolme telineeseen kiinnitettävää ruukunpidikettä, mutta tarvittaessa niitä voi tilata lisää. Telineen runko koostuu kahdesta eri osasta, jotka ovat keskenään eri paksuutta, joten ruukunpidikkeitäkin oli pakkauksessa kahdella eri paksuudella. Niinpä kaikkia ruukkuja ei saatu kiinnitettyä tassujen ulottumattomiin, vaan alimman keikattua piti suosiolla jättää yksi helpommin kissojen saataville. Ruukunpidikkeitä en saanut kiristettyä niin tiukalle, etteikö niitä kissa yrittäessään saisi kumoon, mutta kun ruukun jätti kissojen ulottuville, ei sitä enää kukaan ole keikuttanut. Telinettä on kaksi mittaa erikokoisia ikkunoita varten, mutta ainakin meillä lyhyempi teline on riittävä asunnon korkeimpaan ikkunaan. Telineen asennus oli helppoa, eikä mitään työkaluja tarvittu. Erityiskiitosta yritykselle pitää antaa siitä, että se osallistuu osatyökykyisten ja muiden vaikeasti työllistyvien työllistämiseen pakkauttamalla komponentit tamperelaisella TITRY ry:llä! 
Floreti-kukkateline kiinnitetään ikkunakarmin avainaukkoihin


Joulukuusi kannattaa kiinnittää tukevaan jalkaan. Tarvittaessa kuusen pystyssä pysymistä voi varmistaa vielä kiinnittämällä sen narulla latvasta kattoon. Meillä kuusi on saanut olla yllättävänkin hyvin rauhassa, vain kuusen jalasta on käyty varovasti juomassa vettä. Tämä kuusi osaakin ilmeisesti huolehtia itsestään, sillä kissojen lähentymisyritykset on torpattu koristeiden kalinalla, joka näyttää toimineen ainakin alkuun hyvänä pelotteena.
Tukeva jalka pitää puun pystyssä

Joulukukkaostoksilla

Joulu on parin viikon päästä, ja nyt on tietenkin aika hankkia joulukukkia. Kun kotona on kissoja tai muita lemmikkejä, on kiinnitettävä erityistä huomiota siihen, että kukat eivät ole näille vaaraksi. Tututkin joulukukat saattavat olla myrkyllisiä, ja asetelmien nauha- tai muut koristeet voivat kiinnostaa kissaa, mutta ovat todella vahingollisia nieltynä. Asetelmissa kannattaa myös varmistaa, että mikään istutuksen kasvi ei ole myrkyllinen.

Asetelmissa saattaa olla mukana myrkyllisiä kukkia

Kattava suomenkielinen kasviluettelo löytyy HUSin Myrkytystietokeskuksen sivulta. Sivustolle on listattu kasvit suomen- ja ruotsinkielisillä nimillä, minkä lisäksi hakutoiminnolla voi etsiä myös latinankielisillä nimillä. Sivusto on kohdennettu ihmisille, mutta pienellä varauksella sitä voi hyvin soveltaa myös lemmikeille. Joihinkin kasveihin on erikseen mainittu myrkyllisyydestä kissoille, jos kasvi on ihmisille myrkytön (esim. valkolilja). Hieman päänvaivaa on itselleni aiheuttanut listauksessa käytetty määritelmä: “Kasvi on myrkyllinen, mutta pienen määrän syöminen aiheuttaa harvoin oireita”. Mikä on pienen kissan pieni määrä, joka ei aiheuta haittaa? Tämä määritelmä koskee yleisistä joulukukista ainakin hyasinttia, tulppaania, ritarinkukkaa eli amaryllista, skimmiaa ja jouluruusua. Yleensä olen varovainen paitsi myrkyllisiksi tietämieni kasvien, myös kaikkien sipulikasvien suhteen. Myrkyllisissä sipulikasveissa suurin pitoisuus on kuitenkin tavallisesti sipulissa.
Jouluruusu ja skimmia ovat myrkyllisiä
 
Täydentävän englanninkielisen  listan tuo käyttöön American Society for the Prevention of Cruelty to Animals, eli ASPCA. Järjestön kotisivulla on listattuna myrkylliset ja myrkyttömät kasvit kissoille, koirille ja hevosille. Sivustolla kerrotaan kunkin kasvin myrkyllinen aine sekä sen aiheuttamat mahdolliset oireet. ASPCAn sivusto ei ole ihan yhtä helppokäyttöinen kuin HUSin. Saatavilla olisi myös mobiilisovellus, jonka käyttöön en ole vielä ehtinyt tutustua.

Kukkakaupassa onkin sitten kävelty nämä kaksi sivustoa puhelimessa auki. Kotiin löytyy kyllä monia jouluisia kukkia, jotka eivät ole haitallisia lemmikeille. Jouluisuuden määrittelee toki jokainen itse, itselläni se tarkoittaa punaisen, vihreän, valkoisen ja hopeisen harmaan yhdistelmiä. Glitterit eivät omiin kukkiini eikä kissojen suuhun kuulu. Tässä omat valintani tähän jouluun:

Ardisia on värikäs punamarjainen kasvi. HUSin luettelon mukaan se on myrkytön, ASPCAn sivustolta sitä ei löytynyt. Jonkin verran googlesta löytyi arveluja sen myrkyllisyydestä, mutta täällä on jo ehditty maistella ja hengissä vielä ollaan. Kukat on kuitenkin nostettu enemmän aterioinnin ulottumattomiin.
Ardisia on HUSin mukaan myrkytön


Hopealanka on HUSin mukaan myrkytön, ja se on meillä siihen malliin maistunut, että ei siitä uskoakseni ole haittaa.
Hopealanka maistuu
Joulukaktus on kummankin luettelon mukaan myrkytön. Niitä löytyy monissa väreissä, ja ne kukkivat näyttävästi.

Lamosalali eli koristepuolukka on myös HUSin mukaan myrkytön eikä sitäkään löydy ASPCAn listalta. Sillä on myös kirkkaan punaiset marjat, ja se tosiaan muistuttaa sekä lehtien että marjojen osalta puolukkaa, sen suurennettua versiota.

Ludisiaa ei löydy sitten taas HUSin listalta, mutta se kuuluu kämmekkäkasveihin, jotka ovat pääsääntöisesti myrkyttömiä. Helppohoitoisella ludisialla on kauniit tummanvihreät lehdet ja pienistä valkeista kukista muotoutuvat kukinnot. Sitä kutsutaan myös maaorkideaksi tai koruorkideaksi. Myös orkideat ovat kämmekkäkasveja, ja vaarattomia. Ne ovat myös upeita kaikkina vuodenaikoina.

Tulilatva on HUSin mukaan myrkytön, mutta ASPCA ilmoittaa sen olevan myrkyllinen koirille ja kissoille aiheuttaen oksentelua, ripulia ja harvinaisesti rytmihäiriöitä. Meillä näitä on ollut HUSiin luottaen usein, eikä haittoja ole ilmennyt. Se ei kylläkään edes kuulu kissojen mielestä maistuvimpiin kasveihin, vaan muita mutustellaan ensin.
Lamosalali, tulilatva ja valkoinen joulukaktus

Pakilan kukkatalossa oli ystävällisesti huomioitu myös kissat: kukkatalon jouluosastolla oli tarjolla vehnänorasruukkuja, joten pitihän kisuille tuoda omakin kasvi. Aina ei silti kuitenkaan käy niin, että kissat ensimmäiseksi valitsisivat syödäkseen niille tarkoitetun kasvin.
Vehnänoras on sallittu herkku
Joulutähteä pidetään yleensä myrkyllisenä, mutta se on mainettaan parempi: HUSin mukaan se on paikallisesti ärsyttävä. Sen maitiasneste saattaa ärsyttää ihoa, mutta yhtä lailla limakalvoja suussa ja ruuansulatuksessa, sekä siten aiheuttaa pahoinvointia. Myös ASPCA arvioi sen myrkyllisyyttä yleensä liioiteltavan. Meillä tässä vaiheessa jo muista syistä hengiltä päässeet joulutähdet eivät herättäneet suurta kiinnostusta kissoissa.

Niin, joulukuusi on myrkytön. Koristeiden valinnassa kannattaa käyttää harkintaa, ainakaan meillä kimallenauhoja ei voi missään nimessä käyttää. Myös valojen kanssa kannattaa olla varovainen, jos sähköjohdot kiinnostavat. Paristokäyttöinen led-valosarja on sähköturvallisempi kuin verkkoon liitettävä. Meillä kissat ovat antaneet kuusen olla yllättävästikin rauhassa, mutta kuusen jalan vesi kiinnostaa. Mitään kemiallisia lannoitteita ei siis voi kuuselle antaa.
Hyvää jouluaikaa!

perjantai 19. lokakuuta 2018

Shoppailuvinkit kissojen maailmannäyttelyyn

Tampereella järjestetään lokakuun viimeisenä viikonloppuna Suomen oloissa ennennäkemättömän suuri kissanäyttely FIFe World Show 2018, eli kissojen maailmannäyttely. Mukaan on ilmoittautunut peräti 1563 kissaa eri puolilta maailmaa.

Kun kissaväki kokoontuu vuoden päätapahtumaan, on paikalla tietysti tavanomaista kattavampi edustus myös lemmikkitarvikkeiden kauppiaita, ja valikoimaa onkin riittämiin. Paikalla on myös harvemmin Suomessa vierailevia ulkomaisia kauppiaita, joiden valikoimaa pääsee tavallisesti ihailemaan vain nettikaupoissa.


Jotta vältyttäisiin hullupäivämäisiltä heräteostoilta ja aikaa jäisi muuhunkin - esim. kissan esittämiseen - on meillä ostoslista valmiiksi suunniteltuna. Tänne on koottu omia suosikkejamme kauppiaiden joukosta. Kaikki sponsorit ja kauppiaat löytyvät täältä. Messutarjouksia on varmaankin luvassa, joten nyt säästöpossut ylösalaisin ja ostoksille!



Saksalainen KatzenDeko valmistaa aikaa ja kulutusta kestäviä ulkonäöltään neutraaleja kiipeily- ja raapimakalusteita sekä lemmikkipesiä ja -petejä. Tekstiiliosat ovat konepestäviä, ja niissä on nykyisin laaja värivalikoima, joten kalusteiden ilmettä voi vaihdella ja muokata itselle mieluisaksi. Kalusterungoista voi koota erilaisia kokonaisuuksia joko valmiiden kokoonpanomallien tai oman mielikuvituksen mukaan. Osastolta löytyy myös leluja, mm. ärhäkkään hajuisia valerianatyynyjä, joita kissat rakastavat. Yleensä KatzenDeko vierailee Suomessa vain kerran vuodessa, Surok ry:n kesänäyttelyssä.

KatzenDekon tekstiiliosat ovat konepestäviä

Eläintarvike sydänystävälle kannattaa seuraavaksi poiketa katsomaan, onko myynnissä kumiharjaa, joka on verraton kapine huonekalujen puhdistamiseen kissankarvoista. Sillä voi tehokkaasti rapsutella myös pesien ja petien saumoihin kertyvän nöyhdän pois. Sydänystävä myy myös laadukasta Power of Nature -ruokaa.
En muista harjan merkkiä, mutta tältä se näyttää



Kotimainen Ananimalab toi viime vuoden keväällä markkinoille seinään kiinnitettävät kiipeilykalusteet. Tuotteet ovat laadukkaita ja kauniita, ja sulautuvat monenlaiseen sisustukseen. Meillä on joitakin Ananimalabin kalusteita, ja kokemuksia niistä voi lukea tästä postauksesta.




Arja´s Art myy Arja Vänttisen suunnittelemia ja valmistamia nahkavaljaita. "Vänttiset" ovat pehmeää nappanahkaa ja kissalle miellyttävät käytössä. Valjaat ovat ns. 8-malliset, joten ne on helppo pukea kissan ylle. Myynnissä on myös nahkakoruja ja -kukkaroita.

Vänttisen valjaat
 


Leluostoksille suunnataan tanskalaisen Burgardin.dk:n osastolle. Yrityksen päätuotteet ovat näyttävät näyttelyhäkkiverhot ja kauniit kissanpesät, mutta myynnissä on myös kissojen suosikkileluja, voimakastuoksuista valerianaa sisältäviä lelutyynyjä. Kokemuksen opettamana en kehota ketään pakkaamaan näitä ostoksia samaan kassiin omien vaatteiden kanssa. Myös Catboutique.netin leluvalikoima vaikuttaa nettisivujen perusteella kiinnostavalta.


-Näitä lisää!

Kissanruuasta messusuosikkimme ovat PrimaCat, Tujoma ja SLN Import. PrimaCatilla on usein ollut kaupan hintoihin verrattuna varsin hyviä messutarjouksia meillä maistuvista perustonnikalasta ja -kanasta. Tujoman valikoimiin kuuluvat niin ikään meillä syötävät LifeCat-tuotemerkin tonnikala- ja kanapussit. LifePetin tuotteet on muuten sertifioitu delfiiniturvallisiksi. SLN Import tuo maahan Acanan ja Orijenin ruokia, ja monesti messutarjouksilla on saanut näitä ruokia pikkupusseissa edullisemmin kuin nettikaupan säästöpakkauksina.



Ja jos kissanpissahätä yllättää, saksalaisen Schulzen valikoimiin kuuluu erinomainen SoftCat-kissanhiekka. Sen saatavuus Suomessa on olematonta, joten jos hiekkaa löytyy Tampereelta, kannattaa ehdottomasti ottaa kokeiluun. Hiekka on ekologista, kevyttä ja pölyämätöntä, ja tekee napakan paakun.


keskiviikko 17. lokakuuta 2018

Kiipeilyseinä


Kissoille hankittiin keväällä uusi kiipeilykaluste. Kiipeilypuun uusiminen oli ollut suunnitteilla jo pidempään, mutta sopivaa ei ollut löytynyt. Meillä oli ennestään saksalaisen KatzenDekon kolmihaarainen kiipeilykompleksi, joka oli kyllä osoittautunut laadukkaaksi ja käytössä kestäväksi, mutta oli myös isokokoinen ja sisustuksessa raskas ja hallitseva. Lisäksi löytyi saman valmistajan tynnyrimallinen torni sekä kotimaisen Catmaxin valmistama raapimapoiju. Näiden lisäksi kissoilla oli vielä mm. aaltopahvisia raapimalautoja. Jonkinlaista järkiperäistämistä ja yhdenmukaistamista kalusteisiin oli siis toiveissa. 

Suosin mielelläni kotimaisia valmistajia, joten olin aika ajoin katsellut Catmaxin tuotteita. Niitä on usealla tuttavalla, jotka pääsääntöisesti suosittelevat ja kehuvat tuotteiden kestävyyttä sekä kissojen mieltymystä niihin. Omiin silmiini nämä puut ovat ulkonäöltään vähän liian krouveja, enkä ollut vielä päätynyt sellaista hankkimaan. Markkinoille oli tullut myös uusi valmistaja Kissapuu, mutta itseäni häiritsi näiden tuotannossa omasta mielestäni liian silmiinpistävä yhdennäköisyys Catmaxin tuotteiden kanssa.





Viime syksynä kaverini näytti kissanäyttelystä saamaansa esitettä uudenlaisesta, myöskin kotimaisesta kiipeilykalusteesta: erikokoisista elementtikappaleista rakentuvasta kiipeilyseinästä. Tuote oli tullut markkinoille viime vuonna. Valmistaja Ananimalabin kotisivulla oli kuvattuna valmiita kokonaisuuksia, mutta niistä oli vaikea saada hyvää käsitystä kuvan perusteella. Kierrätyskorissa oli kuitenkin myynnissä edullisia osia, ja niinpä tilasin meille kahdella kympillä kokeeksi yhden elementtikappaleen: suoran 20*100 cm mittaisen raapimalaudan. Kappale sopi erinomaisesti olohuoneen ikkunalaudalle, jossa kissat syksyllä mielellään lämmittelivät patterin yläpuolella. Elementit kiinnitetään kaksipuoleisella teipillä kiinnittyvillä tarranauhoilla, joten ikkunalaudalla lauta pysyikin hyvin kiinni. Suhtauduin kyllä varsin epäilevästi siihen, että kappaleet pysyisivät tarroilla seinässä kiinni, etenkin kun meillä kulutus ja vauhti on ajoittain varsin kovaa.

Tilauksen yhteydessä olin liittynyt firman postituslistalle, ja ennen pitkää sähköpostiin tulikin tarjous, johon tarttumista en pitkäksi aikaa jäänyt miettimään. Niinpä kohta meille oli tilattu ja tulossa oma kiipeilyseinä. Toimitukseen ei kulunut pitkää aikaa, vaan jo viikon sisällä lähetys oli noudettavissa läheiseltä R-kioskilta. Ensimmäiseksi pakkauksessa yllätti sen pieni koko: olin kuvitellut saavani vähintään kaksi toimitetun kokoista pakkausta, mutta paketti oli pakattu hyvin tehokkaasti ja mahtui hyvin henkilöautoon. Se oli myös melko kevyt, joten naisvoimin sen sai helposti kuljetettua kotiin ja sisälle asti. 





Tässä kohtaa oli sitten viimeistään hyvä lukea myös asennusohjeet, ja kävikin ilmi, että tarranauhat kiinnitetään lämpöaktivoituvalla teipillä, joten pitävyys olisi aiemmin luulemaani lujempaa. Meillä seinä, johon kappaleet kiinnitettiin, on maalattu kiviseinä. Kappaleet sommiteltiin ensin paikoilleen ja sitten irrotettiin siten, että tarranauhan seinän puoleiset osat jäivät kiinni seinään. Nämä kuumennettiin silitysraudalla leivinpaperin läpi. Samoin jos kappaleita myöhemmin haluaa siirtää ja kiinnityksiä pitää irrottaa, ne kuumennetaan ensin, jotta irtoavat sitten kiinnityspinnasta. Yritin irrottaa ja suoristaa myttyyn mennyttä teippiä, mutta se lohkaisi maalipintaa mukaansa jo ennen kuumennustakin. Kiinnityspinta on siis tosiaan pitävä. Toisaalta tarrakiinnityksessä palojen asennuksella pystyy myös ainakin vähän korjaamaan mahdollisia vinoon menneitä liimauksia, joten ihan pienet virheet asennuksessa eivät haittaa. Kappaleiden paikkoja voi myös vaihtaa, mikä meilläkin on tehty siinä vaiheessa, kun pennut alkavat kiipeillä seinällä. 

Yksi neljästä aikuisesta kissasta, Irina, oli alusta asti mukana asennustöissä. Se myös ensimmäisenä valtasi itselleen vakiopaikan ylimmän tason tunnelista, joka onkin ollut sen lempipaikka siitä lähtien. Muut kissat eivät asennustöihin osallistuneet: Iines kävi vilkaisemassa minun ja Irinan hääräämistä, mutta ei itse alkanut kääriä hihojaan, vaan päätti odottaa, kunnes työ olisi valmis ja jälki arvioitavissa. Alla oli muutama päivä aikaisemmin saanut pentuja, joten se ei ennättänyt apuun, vaikka avonaisesta ovesta pentujensa luota seurailikin tapahtumia. Lilla puolestaan oli tuolloin vielä hämmentynyt pentujen syntymästä ja muuttanut sen vuoksi vaatekaappiin asumaan, eikä tämäkään puuhastelu vielä saanut sitä esiin. Asennukseen kului aikaa alle tunti, eikä kummoisiakaan työkaluja tarvittu: apuna oli vatupassi ja silitysrauta.


Seinä on ollut aika kovilla, kun kissat juoksevat kirjaimellisesti pitkin seiniä, mutta toistaiseksi ei  ongelmia kiinnitysten pitävyydessä ole ilmennyt. Tilasin myöhemmin myös nurkkapaalun, joka on pyöreä seinän ulkokulmaan kiinnitettävä elementti. Myös se osoittautui suosituksi kiipeilypaikaksi, mutta sen kiinnitystä pitää vielä tarkistaa: paaluelementti kiinnitetään seinään koko toisen pitkän sivun pituudelta, mutta siitä huolimatta se etenkin isoimpien kissojen, tai muuten vauhdikkaammassa kiipeilyssä heiluu.



Kaiken kaikkiaan olen ollut seinäkalusteisiin tyytyväinen: kokonaisuus on hillityn tyylikäs ja eleetön kissakaluste. Seinään kiinnitettävä kaluste ei myöskään vie lattiatilaa, ja materiaali pehmentää tilan akustiikkaa. Väreissä on valikoimaa, joten sen yhdistäminen monenlaiseen sisustukseen onnistuu. Verkkokaupan alekorissa on ajoittain erilaisia kierrätystuotteita tarjouksessa, joten melko pienelläkin rahalla pääsee tuotetta kokeilemaan. Elementtejä voi myös tilata yksittäin, joten pieneenkin tilaan löytää sopivan ratkaisun. Vanhan kolmirunkoisen kiipeilytelineen pystyin muutamalla varaosalla muokkaamaan yhdeksi yksirunkoiseksi kattoon asti ulottuvaksi kiipeilypuuksi, joten sisustukseen tuli lopulta hieman lisää toivottua keveyttä, ja asuntoon tilaa kissojen kiipeily- ja majailumahdollisuuksia vähentämättä.

Syksymmällä tilattiin vielä pari uutta seinälle kiinnitettävää DoubleStep-kappaletta sekä Kiddo-tunnelia. Metrin korkuiset DoubleStepit ovat meillä vähän tarpeettoman korkeat, vaikkakin kyllä näyttävän näköiset. Kiddot ovat kovassa käytössä juoksuleikkien yhteydessä, ja saattaa niihin joku aina välillä nukahtaakin.

Teksti on julkaistu osittain Venäjänsinisemme-lehdessä 2/2018.

Pieni vakuutusvertailu


Vakuutusten tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Lemmikkivakuutus saattaa vaikuttaa kalliilta, mutta voi maksaa itsensä takaisin jo muutamalla eläinlääkärikäynnillä. Vanhimmat kissani täyttävät tänä vuonna seitsemän, ja tiedossani oli että se on joillakin vakuutusyhtiöillä yläikäraja vakuutusten myöntämiseen. Koska muutenkin kissojeni tilanteissa on tapahtunut muutoksia esimerkiksi kasvatuskäytön osalta, oli aika tarkastella kissojeni vakuutusturvaa nykytilanteessa.

Olen suhtautunut vakuutuksiin vähän kuin sateenvarjoon: kun se on varattuna, ei sade yllätä. Omat kissani ovat onneksi välttyneet suuremmilta sairauksilta ja tapaturmilta, joten eläinlääkärikulut ovat säilyneet maltillisina. Aina on kuitenkin varauduttava myös yllättäviin kuluihin ja ikäviin tilanteisiin. Kissa pitää tarvittaessa hoitaa, maksoi mitä maksoi! Mikään vakuutus ei korvaa kissan normaaliin hoitoon liittyviä kuluja, joten rokotukset, madotukset ja vaikkapa hammaskiven poisto maksetaan omasta pussista. Näissä kuitenkin kulut ovat yleensä kohtuullisia ja ennakoitavissa, mutta eläinlääkärin lasku alkaa nopeasti kasvaa silloin, kun sairauden selvittämiseksi ja hoitamiseksi tarvitaan erilaisia tutkimuksia ja joskus pitkäkestoistakin hoitoa. Tällöin vakuutus voi ainakin helpottaa huolta ja harmia.

Ketterällekin kissalle voi sattua vahinko
Erilaisissa tilanteissa myös vakuutustarpeet ovat erilaiset. Koska olen kasvattaja, synnytyksestä ja emon tai pentujen hoidosta voi aiheutua hoitokuluja. Vakuutusyhtiöiltä pyydettiin tarjousta neljälle kissalle oman tilanteeni mukaan: yksi leikattu ja kaksi toistaiseksi leikkaamatonta lemmikkiä, ja yksi jalostuksessa oleva naaras. Vakuutusyhtiöistä ainoastaan Agrialla oli tarjolla erikseen kasvatuskissoille kohdennettuja vakuutuksia. Kaikki kissani ovat venäjänsinisiä ja naaraita. Kissan rotu voi vaikuttaa vakuutuksen hintaan, tai jotkin sairaudet voi olla tietyltä rodulta rajattu korvattavien ulkopuolelle. Venäjänsinisillä tällaisia rotuun liittyviä rajoituksia ei ole. Myös kissojen ikä vaikuttaa vakuutuksen hintaan: vanhemmilla kissoilla vuosimaksut ovat korkeammat. Vakuutusta hankkiessa kissasta pitää pääsääntöisesti täyttää terveysselvitys, joissakin tapauksissa yhtiö voi vaatia myös eläinlääkärin todistuksen ennen vakuutuksen myöntämistä.

Vakuutuksissa ei kannata tuijottaa pelkkää vuosimaksua, vaan selvittää myös korvauskäytännöt ja omavastuut. Jos kissalla on jo vakuutus ja se on saanut hoitoa johonkin sairauteen, voi olla että uudesta vakuutuksesta rajoitetaan kyseisen sairauden hoitokulut pois. Silloin yhtiön vaihto ei kannata, jos on mahdollista, että kissaa joudutaan vielä samasta syystä hoitamaan. Vakuutusten hinnoissa kannattaa myös huomioida erilaiset keskittämisedut ja alennukset, joita vakuutusyhtiöt tarjoavat asiakkailleen. Jotkin vakuutusyhtiöt yhdistävät lemmikkivakuutuksen kotivakuutukseen, joten pelkkää lemmikkivakuutusta ei ole saatavilla. Osa vakuutusyhtiöistä korvaa kissan henkiturvassa kuoleman lisäksi myös katoamisen tai varkauden. En pidä henkivakuutusta omassa tilanteessani tarpeellisena: jos joku kissoistani katoaa tai menehtyy, menetystä ei rahalla korvata, mutta esimerkiksi sijoituskissojen kohdalla henkivakuutustakin voi olla hyvä harkita. Vakuutustarjouksia pyydettiin erikseen henkivakuutuksiin ja hoitokuluihin, mutta kaikki tarjoukset eivät olleet ihan pyydetyn kaltaisia. Hintavertailu ei siis ole ollenkaan selkeää. Tarjoukset saatiin neljältä yhtiöltä: Agria, If, Lähitapiola ja Pohjantähti.



Vertailun tekeminen yhtiöiden välillä ei ole helppoa, eikä saatuja tarjouksia pysty suoraan keskenään vertailemaan. Seuraavassa on kuitenkin lyhyesti esitelty saadut tarjoukset. Tarjouksissa on kerrottu enimmäiskorvaussummat vakuutuskaudessa. Agrialla matalin hoitokulukorvauskatto oli selkeästi muita korkeampi, 3000 euroa. Hoitokuluista laskettiin lisäksi yksinkertainen korvausesimerkki, jossa kissalla on vuoden aikana kaksi korvattavaa eläinlääkärikäyntiä 8 kuukauden välein, kulut 300 e ja 200 e.
Agria on pelkästään eläinvakuutuksiin erikoistunut yhtiö. Täällä jalostuskäytössä olevalle kissalle tarjottiin laajat Hoitokulu Jalostus- ja Jalostus Henki -vakuutukset, mutta muiden kissojen tarjoukset käsittivät vain hoitokuluvakuutuksen. Muutenkin tarjoukseen oli sisällytetty erilaisia omavastuuvaihtoehtoja, jotta niitä voisi vertailla tarjouksen sisällä.
Agrialla on saatavilla erilaisia vakuutustuotteita kasvattajia ajatellen. Emon jalostusvakuutus korvaa pentueen hoitokulut, keisarinleikkauksen sekä tietyissä tapauksissa kissan menetetyn jalostuskyvyn. Kun emolla on jalostushoitokuluvakuutus, pennut saavat Piilevät viat -vakuutussuojan, joka on voimassa 3 vuoden ja 3 kuukauden ikään asti. Agria määrittelee piilevän vian olevan sairaus tai muu vika, joka on alkanut kehittyä ennen pennun eläinlääkäritarkastusta ja kissanpennun myyntiä, mutta joka ei ole oireillut tai ollut tiedossa. Kasvattajan on mahdollista hankkia tämä vakuutus pentueelle myös erikseen.

Tarjous neljälle kissalle:
Jalostuskissa: kuolemantapaus 800 e; hoitokulut 3000 e, omavastuu 160 e sekä 20 % hoitokuluista omavastuujaksolla (125 vrk); lääkekulut 500 e
Kaksi lemmikkikissaa: hoitokulut 3000 e, omavastuu 90 e sekä 20 % hoitokuluista omavastuujaksolla (125 vrk); lääkekulut 500 e (esimerkkilaskelma tehtiin tämän perusteella)
Yksi lemmikkikissa: hoitokulut 3000 e, omavastuu 160 e sekä 20 % hoitokuluista omavastuujaksolla (125 vrk); lääkekulut 500 e
Vuosimaksu yhteensä 730,69 e
Korvaus esimerkkitapauksessa: 300-90-0,2x210+200-90-0,2x110=256 e. Asiakkaan maksettavaksi jää 244 e.
Vakuutuksen voimassaolo: Vakuutus voidaan myöntää kuusi viikkoa täyttäneelle lemmikille.
Muuta: Ensimmäisen vakuutusvuoden alennuksesta saa -15 % alennuksen, kun vakuutus on otettu ennen neljän kuukauden ikää, myös verkkokauppa- ja ryhmäalennuksia. Kattavasti jalostusvakuutuksia.